Ei vissiin oikeen mitään kirjotettavaa.
Mikään ole muuttunut.
Edelleen syömättä oleminen houkuttaa.
Ja oksentaminen.
Mut oon päättäny et siihen en sorru.
Elämä on perseestä, ihmiset kuolee.
Mut onneks oon löytäny itelleni rakkaita ihmisiä.
Jotka tukee mua, ja auttaa.
Kiitos <3
Mä en tiedä miten voisin tarpeeks kittää kaikkia niitä,
jotka on mua auttanu selviimää.
Niitä ihmisiä on monia,
useat jo ite menehtyneinä :<
Tulee aina paha olo jos joku
joka on mua pystyny auttamaan, kuolee.
Tulee tunne et mun ois pitäny pystyä auttamaan.
Anteeksi..
