Oon löytäny elämääni taas sisältöä,
tulvaisuus vois pienellä vaivalla olla ihan siedettävä.
Siis.
MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!MIKSI!!
Miksi musta tuntuu pahalta?
Miksi ahdistaa??
Miksi paniikki iskee ??
Ahdistaa, panikoin..
Hyperventiloin..
Kauhu täyttää mielen ja kehon.
Pelottaa...
Miksi tuntuu kuin pää räjähtäisi.
Ahdistus valtaa kehon.
Tänää aamulla katsoin itseäni peiliin.
Näin läskikasan. Tuli hillitön halu laihduttaa.
Kaduin sitä. Söin jäätelöä ja suklaata kaverilla.
Ahdistaa.
Ruoka tappaa mua sisältä päin.
EI EI EI !! EN !! EN !!
En saa ajatella noin. Se ei oo totta.
SEI OO TOTTA!!!
Pakko syödä.
Mä EN tahdo takaisin siihen tappeluun.
Mä en tahdo taas joka aamu tuijottaa itseäni peilistä.
Mitata Mitata Mitata
Punnita Punnita Punnita.
Ja joka päivä itkeä jos on tullu lisää.
Ja miettiä. Vielä kilo ja oon kaunis.
EI SE MEE NIIN.
Mä tiedän sen. Mä TIEDÄN.
Miks mä siis taas ajattelen näitä?
Pelottaa...
Mä en tahdo takasin siihen kamppailuun..
Entä jos en toista kertaa selviä?
