Ahdistaa ehkä enemmän ku pitkään aikaan.
En tahtois olla yksin,
mut samalla huomaan kuinka
mulla ei oo ketään..
Vesa on kärkölässä näihin aikoihin,
olin niillä viikonlopun,
mutta se ei ees tuntunu tietävän,
että oon olemassa.
Ensin se unohti ilmottaa et se on kotona,
sitte se ei koko viikonloppuna huomioi mua..
Melkein yhtään.
ja kavereita, ai mullako ?
Ei musta kukaan välitä..
Menin taas viiltämään käteeni
kolme kivaa viivaa.
Seki ois pitäny lopettaa.
Mut sorruin ny kuitenki.
Mä oon niin yksin..
Ja tahdon kuolla..
Kukaan ei tahdo mua pelastaa..
Vai voiko edes kukaan ?
Ehkä mä kuolen tänään.
Yksin, johonki katuojaan..
Mä synnyin yksin.
Elin yksin.
Kuolen yksin.
Niinkö se menee ?
Vai tuntuuko vaan siltä?
